Lehdistötiedote 16.8.2021

IPCC:n ilmastomallien virheitä ja ongelmien peittelyä IPCC:n AR6-raportissa 

IPCC:n ilmastomallit eivät ota huomioon vuoden 2001 jälkeen tapahtunutta voimakasta auringon säteilyn lisääntymistä   

Tiivistelmä 

IPCC:n viimeisimmän arviointiraportin 6 (AR6) mukaan mitattu lämpötilan nousu ja ilmastomallien mukaan laskettu lämpötilan nousu ovat olleet lähes samat eli n. 1,3 °C vuodesta 1750 vuoteen 2020 mennessä. Raportissa on esitetty auringon lyhytaaltoisen säteilyn kasvutrendi 9/2000–6/2017, mutta sen vaikutus on jätetty pois vuoden 2000 jälkeisissä lämpenemislaskuissa, joka selittää El Nino - vuosien 2015–2016 jälkeisiä korkeita lämpötiloja. Esimerkiksi vuoden 2019 lämpötilavaikutus on 0,7 °C AR6:n tieteen mukaan. Todellisuudessa IPCC:n mallit antavat vuoden 2019 lämpötilan nousuksi siis 1,3 °C + 0,7 °C = 2,0 °C. Tämä 54 prosentin virhe johtuu ilmastomalleissa käytettävästä veden positiivisesta takaisinkytkennästä, joka tuplaa muiden ilmastopakotteiden vaikutuksen ja jota tämän luonnon ilmastokokeen mukaan ei ole.

Ilmakehän hiilidioksidimäärä on kasvanut 32 % vuodesta 1750. AR6:n mukaan tämä johtuu pelkästään ihmisen aiheuttamista antropogeenisista emissioista, joita sinne jää (stay, remain, accumalate) keskimäärin 44 % vuodessa ja loput imeytyvät meriin ja kasvillisuuteen. Ilmakehän hiilidioksidista vaihtuu vuosittain n. 25 % merestä ja kasvillisuudesta tulevista hiilivarastoista. Tästä johtuen ilmakehän alkuperäisestä hiilidioksidimäärästä on jäljellä 10 vuoden jälkeen alle 6 % ja sen vuoksi ilmakehän kasvanut hiilidioksidimäärä ei voi olla kokonaan antropogeenista, jonka permille-arvo -28 ‰. IPCC vaikenee permille-arvoista, sillä AR6:sta ei löydy permille-sanaa, jolla mitataan hiilen isotooppien suhdetta, jota käytetään analysoitaessa hiilidioksidin alkuperää, ja joka soveltuu hiilenkiertomallien validointiin.

Tämän asian peittely jatkuu antropogeenisen hiilidioksidin ilmakehästä poistumisaikaa koskien, joka nyt on epämääräisesti sadoista vuosista tuhansiin vuosiin. Ydinpommikokeiden radioaktiivisen hiilen poistumisaika ilmakehästä (täydellinen merkkiainekoe antropogeeniselle hiilidioksidille) vuoden 1964 jälkeen on vain 64 vuotta. Ilmakehän kokonaishiilidioksidimäärän palautuminen emissioiden lopettamisen jälkeen vuoden 1750 tasolle voidaan arvioida olevan samaa luokkaa kuin sen kertymisajan eli hieman alle 300 vuotta.

AR6-raportista ei enää löydy IPCC:n ikiomaa kasvihuoneilmiön määrittelyä paitsi piilotettuna sanastoon. Määrittelyssä ei enää näy selitystä, miten kasvihuoneilmiön aiheuttava kasvihuonekaasujen absorptio 158 Wm-2 aikaansaa ilmakehästä alaspäin suuntautuvan infrapunasäteilyn maanpinnalle 342 Wm-2. Tämä on fysiikan lakien vastaista, koska energiaa ei synny tyhjästä. Maanpinnalle tuleva säteily muodostuukin yhteensä neljästä energiavirrasta, jotka ovat IPCC:n energiataseen mukaan kasvihuonekaasujen absorptio 158 Wm-2, vesihöyryn latenttilämpö 82 Wm-2, kuuman ilman kumpuaminen 21 Wm-2 ja auringon säteilyn absorptio ilmakehässä 80 Wm-2. Auringon säteilyn 240 Wm-2 lisäksi kolme ensin mainittua energiavirtaa yhteensä 261 Wm-2 on sitä energiaa, jota tulee ilmakehästä maanpinnalle ja joka ylläpitää kasvihuoneilmiötä.

Vääristämällä kasvihuoneilmiön suuruuden pelkästään kasvihuonekaasujen absorptioksi, IPCC saa hiilidioksidin osuuden kasvihuoneilmiössä nostettua noin 7,5 prosentista ja lämpötilavaikutuksesta 2,5 °C arvoihin 19 % ja 6,3 °C. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaavat, joita IPCC käyttää hiilidioksidin säteilypakotearvon ja lämmitysvaikutuksen laskemiseen muuttuville hiilidioksidipitoisuuksille eivät ole yhtäpitäviä hiilidioksidin kasvihuoneilmiön osuuden kanssa. IPCC:n tiede Pariisin ilmastosopimuksen perustana antaa vahvasti liioitellun kyvyn hiilidioksidin lämmitysvaikutukselle. Vuonna 2019 meni jo 2 asteen raja rikki IPCC:n ilmastomallien mukaan.

Lähde: TkT Antero Ollila, dosentti Aalto yliopisto (Emer.), aveollila@yahoo.com, puh. 044 2437365,
Pidempi juttu: Climatexam blog

Dia4.JPG
Dia10.JPG