Boreaalisen metsän peitto on kasvanut 12 prosenttia vuosina 1985-2020

Johdanto

Maapallon metsien kasvuun vaikuttaa pääasiassa kolme tekijää, jotka liittyvät nykyiseen maapallon lämpenemiseen: hiilidioksidin (CO2) pitoisuuden kasvu, lämpötilan nousu ja sademäärien muutos. Hiilidioksidipitoisuuden kasvu lisää aina kasvien kasvunopeutta ja siinä suhteessa CO2-pitoisuuden nousun arvioidaan lisänneen mm.  viljakasvien satoisuuttaa 10-15 prosenttia (verrattuna vuoden 1750 CO2-pitoisuuteen 280 ppm). Vastoin usein esitettyjä uhkakuvia maapallon viljakasvien satomäärät ovatkin jatkuvasti kasvaneet myös kaikkein kuumimmilla viljelyalueilla kuten Brasiliassa, Egyptissä ja Intiassa.

Riippuen maa-alueen sijainnista yleensä joko lämpötila tai sademäärät ovat eniten kasvua rajoittavia tekijöitä. Nämä kaksi tekijää määrittävät, lisääntykö kasvillisuuden määrä eli vihertyykö maapallo vai aavikoituuko se.

Kuivilla alueilla kuten Sahelissa eli Saharan eteläpuolisella alueella sademäärän kasvu vaikuttaa voimakkaasti. Ilmastonmuutoksen seurauksena maapallo on selvästi vihertynyt  eli kasvillisuus on levinnyt kuivilla alueilla ja syynä on ollut sademäärien kasvu.

Vähemmän huomiota on tutkimuksissa saanut pohjoinen havumetsävyöhyke eli boreaalinen alue.

Boreaalinen havumetsävyöhyke

Vyöhyke sijaitsee pääosin 50°–70° pohjoista leveyttä. Se kattaa laajoja alueita Fennoskandiassa (Suomi, Ruotsi, Norja), Venäjällä (Siperia) ja Pohjois-Amerikassa (Alaska, Kanada) ja ympäröi kruunun tavoin pohjoista pallonpuoliskoa. Alueelle ominaisia ovat pitkät, kylmät talvet (6–8 kk) ja lyhyet, leudot tai viileät kesät. Kasvukausi on lyhyt. Alue on havupuuvaltaista (kuusi, mänty, lehtikuusi). Metsissä esiintyy myös lehtipuita, kuten koivua ja haapaa.

Boreaalinen metsäalue on maapallon laajin ja ekologisesti ehjin metsä. Alueen arvioidaan sisältävän 38 ±3,1 GtC (gigatonnia hiiltä) maanpinnalla ja sen alla maaperässä 1672 GtC, joka kokonaishiilimäärä vastaa noin puolta globaalista kasvillisuuden hiilimäärästä ja kilpailee suhteessa tropiikin metsien kanssa hiilinielun ykköspaikasta. Boreaalisen metsän erikoispiirre on sen kyky kasvattaa maahan sitoutunutta hiilimäärää. Tropiikin metsät eivät siihen pysty, vaan hiili on sitoutuneena pääosin metsien maanpäällisiin osiin. Boreaalinen  metsäinen pinta-ala muodostaa kolmanneksen maailman metsien kokonaispinta-alasta ja muodostaa tutkimusten mukaan n. 21 % koko maapallon metsien hiilinielusta.

Koska kasvukausi on lyhyt, niin alueen lämpötilan nousu luo edellytykset alueen metsän nopeampaan kasvuun ja myös metsänrajan siirtymiseen pohjoiseen päin. Negatiivisena tekijänä voi olla metsän tuholaisten ja tautien lisääntyminen.

Tutkimustuloksia

Tässä kirjoituksessa käsittelen tuloksia, joita on saanut amerikkalais-kanadalainen 14 hengen tutkijaryhmä, jossa päätutkijana oli Min Feng. Heidän artikkelinsa on nimeltä ”Northward shift of boreal tree cover confirmed by satellite record” eli vapaasti suomennettuna ”Boreaalien metsänpeiton siirtyminen pohjoiseenpäin vahvistettuna satelliittimittauksilla”. Julkaisu on lehdessä Biogeosciences, 23, 1089–1101, 2026 https://doi.org/10.5194/bg-23-1089-2026.

Tutkimuksessa on käytetty Landsat-satelliittien mittaustietoja ajalta 1980-2020. Metsän määritelmänä on käytetty yli 30 prosentin puiden peittoa alueella 30 metriä x 30 metriä. Tutkijoiden mukaan tämä on ensimmäinen boreaalisen metsän tutkimus, jossa arviointi perustuu globaaliin dataan ja kalibroituihin mentelmiin.

Boreaalinen metsänpeitto kasvoi 7,153 miljoonasta km²:stä (41,44 % alueesta) vuonna 1985 7,997 miljoonaan km²:een (46,32 %) vuonna 2020. Vuosina 1985–2020 boreaalinen metsänpeitto kasvoi siis 0,844 miljoonaa km², mikä on 4,3 prosenttiyksikön absoluuttinen kasvu ja 12 % suhteellinen kasvu vuoden 1985 laajuuteen verrattuna.

Metsän peitteen leveysastejakauma siirtyi myös pohjoiseen vuosina 1985–2020. Puiden peitteen keskimääräinen leveysaste kasvoi 0,29°, joka vastaa kilometreissä noin 33 kilometrin matkaa. Eniten metsänkasvua tapahtui leveyspiirialueella  64-68°N. Taimikoiden (ikä alle 36 vuotta) osuudeksi arvioitiin n. 15 prosenttia.

Tutkimuksessa on arvioitu, että metsätuhoja aiheuttavat tekijät kuten tuholaiset, taudit ja metsäpalot ovat lisääntyneet alueen eteläosissa, mutta tämä seikka ei ole ollut tutkimuksen keskiössä vaan metsäalueen leviäminen.

Yhteenveto

Tämä(kin) tutkimus osoittaa, että ilmastonmuutoksella on merkittäviä positiivisia vaikutuksia, joista yksi on maapallon vihertyminen. Boreaalisen metsänpeiton siirtyminen on ollut ennustettu seuraus pohjoisen pallonpuoliskon lämpenemisestä ja tämä tutkimus osoittaa mittaustuloksiin perustuen, että näin on tapahtunut.