Maailman energiantuotannossa fossiiliset polttoaineet jatkavat kasvuaan - Suomessa asiat ovat toisin

Johdanto

Katselin eilisen a-studion keskustelun. Pontimena keskustelulle oli WMO:n (Maailman meteorologinen organisaatio) uutisointi siitä, että kulunut vuosikymmen on ollut mittaushistorian kuumin ajanjakso. WMO:n mukaan syynä on ollut kasvihuonekaasujen ennätyksellinen kasvu. Tiedotuksessa ei puhuttu mitään auringonsäteilyn absorption merkittävästä kasvusta, jonka lämmitysvaikutus on pelkästään 2000-luvulla kasvanut yhtäsuureksi kuin hiilidioksidin vaikutus 1750 lähtien ja vieläpä IPCC:n tieteen mukaan laskettuna. Tästähän keskustelu luiskahtikin välittömästi fossiilisiin polttoaineisiin ja Suomen ilmastopolitiikkaan. Mukana oli Vihreiden ilmastoasiantuntija Oras Tynkkynen ja ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala. Jos en olisi tiennyt, mitä puolueita kyseiset henkilöt edustavat, niin kannanotoista se ei selvinnyt. (Kumpaa puoluetta tässä pitäisi äänestää, niinku, ottia tuota, ääneen ajatellen noiden energiasioiden perusteella?)

Kirjoitukseni on jälleen pitkä, mutta kattava ja asiallinen. (Huumoripläjäykset olen laittanut selvyyden vuoksi sulkeisiin tosikkojen varalta.)  Täytyyhän tänne jonkin kirjoittaa blogeja, joissa on enemmän kuin kaksi virkettä.

Hallituksen ministerien työnjako

Energia-asioissa hallituksen ministerien työnjako on erikoinen. Elinkeinoministeri Sakari Puisto (PS, jos joku ei ole huomannut, tapettiin sulautunutta miestä), joka vastaa energiapolitiikan toteutuksesta, huoltovarmuudesta sekä energia- ja ilmastostrategiasta. Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala vastaa ilmastonmuutoksen hillintään liittyvistä energia-asioista.

(Tämähän on vallan ”mainiota”.) Ministeri Puisto tekee energia- ja ilmastostrategian ja sitten Multala tulee samalle asialle päättämään, miten asiat oikeasti tehdään, jotta hillintä onnistuu. Asiaa voisi kuvata myös niin, että toinen yrittää ohjata hevosta etupäästä ja toinen takapäästä. (Takapäästähän ne päästöt tulevat; Heh, heh.)

Ei voi mitään, mutta kyllä tässä väkisin tulee mieleen, että ovatko nämä hallituksen jäsenet olleet koskaan ns. oikeissa töissä. Energia-asiat näyttävät olevan hallituspuolueiden mielestä niin vähäpätöinen juttu, että ne hoidetaan vasemmalla kädellä.

Fossiiliset rulettavat maailman energian tuotannossa

Kun a-studiokin aloitti globaalilla huomiolla, niin otanpa tähän alkuun myös samanlaisen laajan näkökulman, kuva 1. Tätä osuutta olen korjannut esityksestäni, joka oli Puheenvuorossa 23.3.26, mutta joka poistettiin tarkemmin määrittelemättömästä syystä. Parissa numeroarvossa oli virhe, koska olin jättänyt epähuomiossa vesivoiman pois uusituvista.

Kuva 1. Maailman energiankulutus energialähteiden perusteella.

Kuvasta 1 näkyykin, että uusiutuviin kuuluvat aurinkovoima, tuulivoima, modernit biopolttoaineet, muut uusiutuvat ja perinteiset biopolttoaineet, joiden määrä vuonna 2023 oli 34 925 TWh ja vuonna 2024 37 090 TWh; kasvua yhteensä 2 165 TWh. Energian muu käyttö (ydinvoiman, kaasun, öljyn ja kivihiilen) kasvoi vuodesta 2023 vuoteen 2024 yhteensä 2,307 TWh. Maailman energian tarpeen kasvu on niin ripeää, että uusiutuvien osuus ei vieläkään pysy kattamaan edes kasvua vuodesta 2023 vuoteen 2024, saatikka korvaamaan fossiilisia polttoaineita.

Kiina dominoi CO₂-päästöissä edelleen

Kuvassa 2 on CO2-päästöt suurimpien maiden mukaan.

Kuva 2. Vuosittaiset CO₂-päästöt maittain vuodesta 1750 vuoteen 2024 saakka.

Kovasti nousevalla käyrällä ovat edelleen Kiina ja Intia. Trumpin ponnisteluista huolimatta USA on laskevalla käyrällä. Suomen osuus päästöistä on tekoälyn mukaan n. 0,1 % ja EU:n osuus 6-7 %. Kun puhutaan, suunnitellaan ja tehdään toimenpiteitä CO₂-päästöjen vähentämiseksi, niin Pareto-säännön mukaan kannattaa aloittaa niistä, jotka vastaavat 80% tuloksista – tässä tapauksessa päästöistä. Pareto-sääntöhän sanoo, että 20 % tekijöistä vastaa 80 % saannoksista.  Siihen ei tarvita lainkaan suurempaa päättelykykyä. Kotimaiset poliitikot ja mepit ovat toista mieltä: EU ja Suomi pelastavat maailman ilmastokriisistä. Kun toimittaja (ilmiselvästi epäuskoisena) kysyi Multalalta ja Tynkkyseltä, että uskovatko he Suomen saavuttavan hiilineutraalisuustavoitteen vuoteen 2035 mennessä, niin molemmat vastasivat samoin sanoin, että kun tehdään oikeita asioita, niin he uskovat. Tunnen myötähäpeää. (Saako Puheenvuorossa sanoa tuntevansa myötähäpeää, vai onko se asiatonta? Suomalaiset miehet eivät erikoisesti osaa ilmaista tunteitaan. Yritän opetella. Jälkitoteamus: ehkä ei saa ilmaista, koska kirjoitukseni poistettiin.

Miten Suomi makaa – vai juokseeko se ja teekö se kovasti työtä?

Noin vertauskuvallisella tasolla vastaus on tietenkin, että Suomi makaa. Se käy ilmi seuraavista kuvista.

Kuva 3. Suomen sähköntuotanto energialähteittäin vuonna 2025.

Täytyy antaa tunnustusta Energiateollisuudelle siitä, että heillä on ajantasaista tietoa ja että se on hyvin esitetty. (Tunnen tyytyväisyyttä sähkön pienkuluttajana, että rahani käytetään viisaasti ja tehokkaasti.) Pieni miinus tulee siitä, että ei ole kehdattu laittaa näkyviin tuulivoiman käyttösuhdetta, vaan laskin sen itse ja sain tulokseksi 27 %. Laskin sen kahdesta luvusta: tuulivoima tuotti sähköä 22,07 TWh, joka oli saatu aikaan asennetulla kapasiteetillä 9433 GW (vastaa n. kuutta OL3:a), jolla olisi voitu tuottaa teoreettisesti 82,6 TWh. Muistaakseni tämä hyötysuhde on pyörinyt tällä tasolla jo muutaman vuoden.

Tuulivoiman osuus on kasvanut 26,1 prosenttiin lyhyessä ajassa, kuva 4

Kuva 4. Tuulivoimatuotannon kasvutrendi.

Peruskysymys ja ongelma Suomen sähköntuotannossa on tuontiriippuvuus, kuva 5. 

Kuva 5. Sähkön tuonti ja vienti.

Venäjältä ei ole tuotu sähköä sitten vuoden 2022, mutta nyt Viroon viedään noin 4 TWh vuodessa ja tuonti lähinnä Ruotsista on n. 10 TWh.

Tässäpä tulee mieleen tällainen pieni gallup: kuinka moni uskoo, että tuonti Ruotsista saadaan loppumaan, kunhan vain rakennetaan lisää tuuli- ja/tai aurinkovoimaa?

Viime talvena olisi ollut sähkön saatavuudessa selvä ongelma, jos Aurora-linjaa Ruotsin ja Suomen välille ei olisi saatu valmiiksi juuri ennen oikeaa perinteistä talvea. (Mutta eikös sitä sanota, että tuurilla ne valtamerilaivatkin seilaavat tai sitten Fingrid osaa asiansa?)

Makaako Suomi ja mitä tekee hallitus?

Kyllä Suomi makaa kuvan 6 mukaan.

Kuva 6. Sähkön kokonaiskulutuksen kehittyminen vuodesta 1980 alkaen.

Kuva 6 kertoo sen ikävän tosiasian, että Suomen talouskasvu on jämähtynyt vuosien 2005-2006 tasolle, jos joku ei ole asiaa huomannut.

Mutta nyt asialle on tulossa korjaus. Hallitus on tehnyt periaatepäätöksen antaa tukea Suomeen rakennettaville datakeskuksille maksimissaan 30 miljoonaa. Niitä ollaan suunnittelemassa ja osin jo rakentamassakin useita, joista muutama kuten Microsoft, Google, atNorth, XTX Markets, Polarnode ovat ns. hyperskaalassa, jossa yksittäisen keskuksen vaatima sähkönkulutus on jopa puolet OL3:n tehosta eli puhutaan tyypillisesti sähköntarpeesta n. 0,5 GW.

Ottia tuota. Pari asiaa kyllä ihmetyttää. Ensinnäkin, miksi hallituksen pitää tätä tukea? Suomessa on EU:n halvin sähkö ja nämä datakeskukset suorastaan rynnivät tänne. Tämä on sitä samaa talousosaamista kuin televerkon myynti, Kemiran myynti ja Outokumpun Hituran kaivoksen myynti.

Kuka lopulta antaa rakennusluvan datakeskukselle ja ennen kaikkea kuka myy niille sähköä? Ne keskukset eivät tule kyllä pyörimään ns. ”tuulella”. Jos nämä datakeskukset toteutuvat, niin niiden sähköntarve tehoyksiköissä ilmaistuna on arvioitu olevan n. 2 GW:a. Senpä vuoksi oma näkemykseni on, että ne kaikki eivät voikaan toteutua, kun täällä ei ole sitä halpaa sähköä riittävästi. Nyt yksi tuulivoimayhtiö Porissa on kai tehnyt bankrotin ja Pyhäjoella sama prosessi on alkamassa: kun tuulta ei ollutkaan niin paljon kuin laskettiin ja tuulifirman pitää ostaa sopimuksiensa vuoksi kalliimpaa sähköä muualta. (Tuulihan on ilmasta?)

Peräkaneetti: Sähkö on Suomessa halpaa ja sitä on toistaiseksi riittänyt nippa nappa myös talvella. Nyt kun datakeskukset tulevat ostamaan kaiken liikenevän sähkön, niin eipä sitä ole sitten tarjolla niille teollisuuslaitoksille, jotka oikeasti voisivat työllistää suomalaisia.