YK:n johtohenkilöt jyrähtivät: nyt on viimeinen hetki aloittaa rajut toimet lämpenemisen torjumiseksi – sään ääri-ilmiöillä pelotellaan

Johdanto

Yle on haastatellut YK:n ympäristöohjelman UNEP:n johtajaa Inger Andersenia 25.4.26. Tässä on linkki Ylen nettisivuille, jossa haastattelusta on kirjoitettu versio: https://yle.fi/a/74-20120172.

Andersen sanoo, että ”nyt on viimeinen hetki aloittaa rajut toimet ilmaston lämpenemisen torjumiseksi”. Andersen myöntää, että vaikka ilmastonmuutoksen estämiseksi tehdään jo paljon, se ei riitä lähellekään: ”Nyt on viimeinen hetki toimia tavoitteen saavuttamiseksi. Maailman pitää toimia ennennäkemättömällä tavalla, alkaen nyt, tai 1,5 asteen tavoite kuolee ja alle 2 asteen tavoite joutuu tehohoitoon”.

Tuskin kukaan on välttänyt kuulemasta YK:n pääsihteerin António Guterresin viestejä samasta asiasta, jotka ovat vielä jyrkempiä: ”Leikimme tulella, mutta siihen ei ole aikaa. Aika on loppu.”

Nämä viestit kuuluvat kategoriaan ”alarmistinen”, jota lähestymistapaa käytti ensimmäisenä laajaa huomiota saanut Al Gore kirjassaan ”Epämiellyttävä totuus”.

Sään ääri-ilmiöillä pelottelu jatkuu

Ylen haastattelu antaa ymmärtää, että Andersen on sanonut, että YK:n raportin mukaan nykytoimilla ollaan menossa kohti 3,1 asteen nousua. (Oma kommentti: On epäselvää, mihin YK:n tai IPCC:n raporttiin tässä viitataan). Se tarkoittaisi nykyiseen verrattuna vielä monin verroin hurjempia kuumuusaaltoja, kuivuutta, tulvia ja myrskyjä. Jos vuodelle 2030 annetut ilmastolupaukset toteutuvat, nousu olisi silti 2,6–2,8 astetta. Tahtia pitää siis kiristää.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoite

Andersen sanoo, että ”Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoite uhkaa karata, mutta teknisesti se on vielä saavutettavissa." Andersen korostaa, että 1,5-tavoitetta ei kannata kuitenkaan tuijottaa liikaa, koska ”jokainen vältetty lämpöasteen desimaalin nousu säästää ihmishenkiä.” Andersenin mukaan Pariisin sopimuksen tavoitteeseen päästäksemme toimien pitää olla massiivisia. Päästöjen pitää pudota 7,5 prosenttia joka vuosi vuoteen 2035 saakka. Määrä vastaa EU:n nykyisiä vuosittaisia päästöjä.

Andersenin mukaan tekniset mahdollisuudet maapallon pelastamiseen ovat jo olemassa:

-Tuuli- ja aurinkovoima voisivat kattaa 27 prosenttia ilmastoleikkauksista. Se on halpaa, hyväksi havaittua teknologiaa. Siihen satsaaminen ei ole uhkapeliä.

- YK-raportin mukaan metsien suojelu voisi kattaa ilmastotoimista viidenneksen.

- Loppu tulisi energiatehokkuudesta, sähköistämisestä ja metaanipäästöjen suitsimisesta.

Kommentoin näitä toimia yltiöoptimistisina. Maailman energian käytön kehittyminen on ratkaisevassa roolissa hiilidioksidipäästöjen kehittymisessä. Fossiilisten energialähteiden osuus on pysynyt sitkeästi hieman päälle 80 prosentin arvossa. Uusiutuvat energialähteet eivät ole toistaiseksi kasvaneet edes samalla vauhdilla kuin energian käytön kokonaiskasvu, vaikka niiden suhteellinen osuus on kasvussa.

Onko olemassa merkkejä siitä, että tämä kehityskulku ratkaisevasti muuttuisi? Mielestäni ei ole. Mielenkiintoista nähdä kommenteista, löytyykö joku, joka uskoo Andersenin kuvaamaan maapallon pelastamistoimien toteutumiseen.

Onko syytä huoleen?

Kuten aina ennenkin, tällaiset pelottelut maapallon lämpötilan noususta kiteytetään sään ääri-ilmiöiden voimakkaaseen lisääntymiseen: kuumuusaaltoihin, kuivuuteen, tulviin ja myrskyihin. Koska maapallon lämpötila on vuositasolla IPCC:n mukaan jo ylittänyt 1,5 asteen nousun, on syytä jälleen kerran katsoa, mitä on tapahtunut tällä rintamalla tähän mennessä. Muistutan vain ensin siitä tosiasiasta, että IPCC:n määritelmä 1,5 asteen noususta ei ole toteutunut, koska se lasketaan IPCC:n ja myös UNEP:n tavalla 30 vuoden keskiarvona. Tässä kohtaa media aika usein raportoi virheellisesti ilmeisesti tietämättömyyttään.

Muistutan myös siitä asiasta, että koskaan en ole näissä pelotteluissa nähnyt mitään tilastollista näyttöä asiasta. Mielestäni Yle:n toimittajat olisivat voineet höystää juttunsa näillä tilastotiedoilla. Koska toimittajat eivät ole nytkään niin tehneet, niin jälleen kerran minun pitää kaivaa näitä faktoja esiin. Valitettavasti, sanoisi ex-presidentti Ahtisaari.

Tilastonäyttöjä sään ääri-ilmiöiden tilastoista ja hieman muutakin asiaan liittyvää

Laitan tähän perään kuvakavalkadin ja kommentoin vain lyhyesti kunkin kuvan oleellisen sisällön.

Kuva 1. Pohjois-Atlantin hirmumyrskyjen kokonaisenergia hirmumyrskyä kohti laskettuna. Kasvavaa trendiä ei ole havaittavissa.

Kuva 2. Pohjois-Atlantin hurrikaanien rantautumismäärä 1900-2024. Ei havaittavissa kasvutrendiä.

Kuva 3. Globaalien hirmumyrskyjen energiamäärä hirmumyrskyä kohti laskettuna. Ei havaittavissa kasvutrendiä.

Kuva 4. Itäisen pallonpuoliskon hirmumyrskyjen (=taifuunien) lukumäärän trendi. Ei havaittavissa vuosittaista kasvutrendiä. Data on Japanin meteorologiselta laitokselta.

Kuva 5. Globaalien hirmumyrskyjen energian määrän trendit kaikkien hirmumyrskyjen (tuulen nopeus yli 64 solmua) osalta ja voimakkaimpien hirmumyrskyjen (tuulen nopeus yli 96 solmua) osalta. Ei ole havaittavissa kasvutrendiä.

Kuva 6. IPCC:n ja NOAA:n (The National Oceanic and Atmospheric Administration on USA:n liittovaltion virasto) mukaan hirmumyrskyjen aktiivisuusvaihteluissa ei pystytä erottamaan ihmisestä ja luonnollisista syistä johtuvia syitä toisistaan.

Kuva 7. USA:n lämpöaaltojen esiintymisindeksi. NCA ja IPCC ovat eri mieltä lämpöaaltojen määrästä ja intensiteetistä.

Kuva 8. Tekoälyn yhteenvedon mukaan globaalien helleaaltojen määrä ja intensiteetti ovat nousseet.

Kuva 9. Maastopalojen aiheuttamien paloalueiden määrän trendissä on laskeva trendi. On huomattava, että luonto hyvin harvoin sytyttää maastopaloja. Tekoälyn yhteenvedon mukaan ihminen on aiheuttanut 80-90 % maastopaloista ja luonnollisista syistä johtuu 10-20 %.

Kuva 10. Luonnon aiheuttamien kuolonuhrien lukumäärän kehitys 1900-2025. Selkeä laskeva trendi.

Kuva 11. Ilmastosta johtuvien kuolemien trendi ja muiden luonnonkatastrofien aiheuttamien kuolemien trendi. Ilmastosta johtuvien kuolemien lukumäärissä on selkeä laskeva trendi vuosina 1920–1970 ja sen jälkeen ei ole trendiä.

Kuva 12. WHO:n julkaisema luokiteltu tieto erilaisten kuolinsyiden määristä ennustettuna vuodelle 2060. Luonnonvoimien aiheuttamat kuolionsyyt ovat olemattomat verrattuna muihin syihin.

Kuva 13. Arktisen merijään määrän trendi 1980-2024. Noin vuoden 2007 jälkeen ei ole selkeää trendiä.

Kuva 14. Merenpinnan nousu perinteisten mittauspisteiden ja satelliittimittausten mukaan. Vuosien 1992-2023 mittaustrendien välinen ero on 3,4 mm/v – 2,8 mm/v = 0,6 mm/v. Tekoälyn mukaan näinä vuosina noin 40-50 % merenpinnan noususta johtuu meren tilavuuden lämpölaajenemisesta lämpötilan nousun takia.

Kuva 15. Tyynenmeren ja Intian valtameren saarten pinta-alan muutokset.

Kuva 16. Maapallon pinta-alasta noin 95 % vihertyy ja noin 5 % aavikoituu. Merkittävää on vihertyminen mm. Afrikan Sahelin alueella. Mittaustulokset perustuvat satelliittimittausten vertailuun.

Kuva 17. Kylmän ja kuuman tappavuus Lancet-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan. Kylmä tapaa edelleen huomattavasti enemmän kuin kuuma.

Kuva 18. Yhteenvetoni ilmastonmuutoksen 18 vaikutuksesta. 13 muutoksessa on havaittavissa myönteinen kehitys, kahdessa tekijässä haitallinen kehitys ja kahdessa mittarissa ei ole havaittavissa muutosta lämpötilan nousun johdosta, vaan kehitys joko vakio (hurrikaanit) tai muutosvauhti on pysynyt vuosikymmeninä hyvin samana (merenpinnan nousuvauhti). Tätä jälkimmäistä johtopäätöstä tukee tutkimustulos siitä, että valtamerten saarten pinta-alat pääsääntöisesti kasvavat.

Kuva 19. Maapallon lämpötilan kehitystrendi, auringon säteilyn absorption kehitystrendi ASR (99,97 % maapallon saamasta nettoenergiasta tulee tästä tekijästä) ja kasvihuonekaasujen säteilypakotteen trendi IPCC:n mukaan eli huomioon ottaen positiivinen takaisinkytkentä. Kuvan voi tulkita niin, että molemmat lämpötilaan vaikuttavat ajavat voimat osoittavat samanlaista eli lineaarista kehitystä kuin Maapallon lämpötilan lineaarinen kehittyminen 1980–2025. Samalla on syytä muistuttaa, että korrelaatio – tässä tapauksessa lineaarinen samanlainen kehitys – ei ole riittävä todiste syy-yhteydestä.

Kuva 20. Alaskan kahden sulavan jäätikön alta paljastuneet vankan metsän jäänteet, jotka radiohiiliajoitus osoittaa kasvaneen Viikinkikauden lämpötilakaudeksi nimetyn ajanjakson 700-1000 jaa:n aikana. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että on ollut korkeita lämpötiloja ennenkin.

Kuva 21. Hollannin kartat 1200-luvulta ja 1300-luvun lopulta. Vuonna 1362 tapahtui Pohjanmerellä historiallisen ajan voimakkain havaittu hirmumyrsky nimeltään Grote Mandrake eli Suuri Ihmishukutus, jonka seurauksena sisäjärvi Flevosee muuttui Pohjanmeren suolaiseksi merenlahdeksi nimeltään Zuidersee. Ihminen on 1300-luvulta pyrkinyt valloittamaan takaisin meren valtaamaa maata.

Loppuyhteenveto

Nämä esittämäni kuvat ovat näytteitä siitä, mitä ilmastonmuutos on saanut aikaan. Ne osoittavat, että lämpenemisen vaikutukset ovat pääasiassa myönteisiä. Ilmeisesti tästä syystä historiallisesti näitä lämpimiä kausia, kuten Rooman lämpökausi ja Viikinkiajan lämpökausi, on kutsuttu lämpöoptimikausiksi. Se on historiallinen tosiasia.

Olen kokemusteni perusteella olen tullut siihen tulokseen, että minulta vaaditaan kirjoituksissani aina tieteellistä näyttöä, mutta kommenteissa voi esittää väitteitä ilman mitään näyttöä. Muistutan vielä, että tieteessä ei ole konsensusta, vaan jokaisessa tieteellisessä tutkimuksessa on jotain sellaista uutta, joka eroaa vanhoista tutkimustuloksista, koska muuten sitä ei julkaista. Tutkimustuloksista voidaan osoittaa yleisiä trendejä, mutta ilmastonmuutoskaan ei ole konsensus-tiedettä, jona se aika yleisesti yritetään esittää.

Jätän johtopäätösten tekemisen ilmastokriisistä lukijoiden tehtäväksi, mutta kehotan, kuten kansantaitelija Jope Ruonansuu kehotti, että ajattelepa ihan itte.