IPCC:n ilmastoskenaariot RCP8.5 ja SSP5-8.5 on hylätty epärealistisina - tuhannet tutkimukset menivät roskakoriin

Motto: Valat vannotut kestävät vain, kunnes ne rikotaan.

Tähän mennessä IPCC:n käyttämiä ratkaisuja ei ole hylätty. Nyt on menossa uusien ilmastoskenaarioiden valmistuminen. Sen myötä kaksi epärealistisinta skenaariota hylätään. Juuri näitä skenaarioita tutkijat ovat etupäässä käyttäneet simuloidessaan tulevaisuuden ilmastoa. Tässä on ytimessä uutisia, joita ette arveluni mukaan löydä päämedioista. Kirjoituksen luettuanne ymmärrätte, miksi näin on.

Lyhyt historiallinen katsaus IPCC:n käyttämiin ilmastoskenaarioihin

Mielestäni tässä on hyvä määritelmä skenaariosta: ”Skenaario on kuvaus mahdollisesta tulevaisuudesta, sen kehityskuluista ja tapahtumaketjuista. Sillä on vahva yhteys yhteiskunnalliseen kehitykseen: skenaariot eivät ole ennustuksia, vaan työkaluja, joiden avulla hahmotetaan, arvioidaan ja ohjataan yhteiskunnan tulevia muutoksia ja päätöksentekoa.”

Vanhojen ilmastoskenaarioiden SRES, RCP ja SSP luominen ja käyttöönotto ovat tapahtuneet IPCC:n toimesta. SRES-skenaarioita (Special Report on Emissions Scenarios) käytettiin IPCC:n 3. ja 4. arviointiraporteissa. RCP-skenaarioiden (Representative Concentration Pathways) käytettiin 5. Arviointiraportissa ja SSP-skenaarioita (Shared Socioeconomic Pathways) sovellettiin 6. arviointiraportissa.

Varsinkin IPCC:n käyttämät suurimpien CO₂-päästöjen RCP- ja SSP-skenaariot ovat aiheuttaneet vahvaa kritiikkiä: ne ovat olleet liian epätodellisia kehityskulkuja. Lisäksi näiden skenaarioiden alku ei ole nykyhetkessä, vaan niiden lämpötilalaskelma alkaa aina vuodesta 1750. Tätä seikkaa ei välttämättä huomaa henkilö, joka on ollut aiemmin tekemisissä esimerkiksi liike-elämän skenaarioiden kanssa, joissa skenaario alkaa aina nykyhetkestä.

Skenaarioissa on normaalisti aina mukana yksi skenaario, jota kutsutaan nimellä BAU (Business As Usual), eli tulevaisuus jatkuu samalla lailla kuin mitä lähimenneisyys on ollut: ei yllättäviä muutoksia eikä maailmanlaajuisia yhteisiä ponnisteluja. Ilmastonmuutostieteessä ja mm. Pariisin ilmastosopimuksessa tuli vahvasti esiin tähän liittyvä termi Baseline-skenaario (käytän nimeä perusskenaario), jolla tarkoitetaan samaa asiaa ja tässä tapauksessa erikoisesti sitä, että mitään päästöjä rajoittavia toimenpiteitä ei tehdä. Käytännössä näiden kahden skenaariotyypin ero on häipynyt ja niitä on käytetty samassa merkityksessä, mitä ne kuitenkin eivät ole.

IPCC:n alkuaikoina skenaarioissa oli jopa arvioitu eri skenaarioiden toteutumistodennäköisyyksiä. IPCC aloitti RCP-skenaarioiden kehittämisen noin vuonna 2005 ja  teki ratkaisun, että se valitsi satojen skenaarioiden sijaan vain neljä RCP-skenaarioita, joille se määritteli päästökehityksen. Tästä seurasi, että RCP-skenaarion nimen perään liitettiin sen aiheuttama säteilypakote vuonna 2100.

Mallintekijät voisivat sitten välittömästi soveltaa neljää RCP:tä tuottaakseen päivitettyjä ennusteita tulevasta ilmastokäyttäytymisestä. Samaan aikaan skenaarioiden kehittäjät aloittivat samoista säteilypakoreiteistä ja etenivät taaksepäin kehittääkseen sosioekonomisesti uskottavia päästöskenaarioita, jotka tuottaisivat neljä RCP:tä. IPCC siis meni pylly edellä puuhun ja katkaisi yhteyden reaalimaailmaan.

Vuonna 2008 IPCC totesi: "On avoin tutkimuskysymys siitä, kuinka laaja kirjo sosioekonomisia olosuhteita voi olla yhdenmukaisia tietyn RCP-skenaarion  kanssa, mukaan lukien sen lopullinen taso, reitti ajan kuluessa ja sen spatiaalinen kuvio."

Kannattaa vielä korostaa sitä, että vaikka skenaariot lähtevät tietyistä oletuksista, niin nuo oletukset eivät saa olla mielikuvitusmaailmasta, vaan niiden pitää olla mahdollisia kehityskulkuja, jotta skenaarioilla olisi oikeasti käyttöarvoa.  Tämä on ollut merkittävin seikka, joka on aiheuttanut laajaa ja pysyvää kritiikkiä toisinajattelevien ilmastotutkijoiden keskuudessa  RCP- ja SSP-skenaarioiden alusta alkaen. SSP-skenaariot eivät oleellisesti eronneet RCP-skenaarioista ja varsinkin RCP8.5-skenaarion käyttö tutkijoiden keskuudessa on ollut edelleen laajaa näihin päiviin saakka: luokkaa 20 tutkimusta julkaistaan päivittäin.

Miten pahin mahdollinen skenaario RCP8.5 muuttui BAU- ja perusskenaarioksi

Vaikka IPCC oli ottanut RCP-skenaariot käyttöön jo vuonna 2013 julkaistussa AR5-arviointiraportissa, niin vuonna 2015 solmitulla Pariisin ilmastosopimuksella oli merkittävä vaikutus BAU- ja perusskenaarioiden sekoittumisessa. Pariisin ilmastosopimuksen tieteellistä perustaa ei tosin ole määritelty itse sopimustekstissä, vaan se löytyy vuonna 2014 julkaistusta IPCC-dokumentista Summary for Policymakers, In: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change, viite 1.

Suora lainaus tästä dokumentista (s. 8): ”Ilman lisätoimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi nykyisten lisäksi, päästöjen kasvun odotetaan jatkuvan maailmanlaajuisen väestön ja taloudellisen toiminnan kasvun vauhdittamana. Perusskenaariot, joissa ei ole lisäsopeuttamista, johtavat globaalin keskimääräisen pintalämpötilan nousuun 3,7 °C:sta 4,8 °C:een  vuonna 2100 verrattuna esiteolliseen tasoon.”

Tässä puhutaan useista perusskenaarioista eli BAU-skenaarioista, mutta kyllä niitä on ollut vain yksi ja sen lämmitysvaikutus on täsmälleen sama kuin RCP8.5-skenaariossa eli keskimäärin 4,3 astetta. Samassa kohtaa tekstiä todetaan, että perusskenaario olisi RCP6.0 ja RCP8.5-skenaarioiden välissä, mutta se on hyvin lähellä RCP8.5-skenaariota (Kuva 1: päästömäärien ero 105 GtCO2 versus 98 GtCO2)  ja lämpenemisvaikutus on täsmälleen sama. Nyt tulemme tämän kirjoituksen ytimeen. Yhteenveto RCP-skenaarioiden aiheuttamista päästöistä yksikössä GtCO₂eq eli gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia on kuvassa 1.

Kuva 1.  RCP-skenaarioiden kasvihuonepäästöjen kehitys ja yhteys Pariisin ilmastosopimuksen baseline-skenaarioon määriteltynä dokumentissa Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change, viite 1. Päästöjen määrästä käytetään myös yksikköä GtC eli gigatonnia hiiltä ja näiden lukujen suhde on molekyylipainojen suhde, josta johtuu, että 10 GtC on 36,7 GtCO₂. Kuva on tehty Pielke Jr.:n ohjeistamana.

Parhaiten RCP8.5-skenaarioon mahdotonta toteutumista kuvaa sen arvio päästöjen määristä. Vuonna 2100 CO₂-päästöt pitäisi olla tasolla 541 ppm vuonna 2050 ja 936 ppm vuonna 2100. Nyt CO₂-pitoisuuden lisäys on ollut viimeisten 10 vuoden aikana keskimäärin 2,4 ppm. Jotta tämä skenaario toteutuisi, CO₂-pitoisuuden kasvuvauhti pitäisi lisääntyä n. 2,8-kertaiseksi. Sama jyrkkä nousu pitäisi tapahtua muidenkin kasvihuonekaasujen kohdalla. Kuvasta 1 näkyy, että se tarkoittaisi CO₂-ekvivalenttipäästöjen nousua nykyiseltä tasolta n. 45 GtCO₂  tasolle n. tasolle 105 GtCO₂ vuodessa. RCP8.5 ennustaa tästä johtuen vuoteen 2100 mennessä maailman hiilenkulutuksen kuusinkertaista kasvua asukasta kohti.

Kuva 2. Hiilidioksidipäästöjen kehitys 1990–2022. Lähde Ilmasto-opas: https://www.ilmasto-opas.fi/artikkelit/maailman-kasvihuonekaasupaastot-kasvavat-yha. EU:n osuus päästöistä on 6–7 %. Miljardi tarkoittaa samaa kuin giga.

Kuvan 2 päästöihin eivät sisälly maankäytön muutoksesta aiheutuvat päästöt, joista on todettava, että  IPCC:n AR6-raportin mukaan (kuva 5.12) maanpäällinen kasvusto sitoi vuonna 2020 hiiltä vuositasolla 3,4 GtC ja päästi 1,9 GtC, jota todistaa myös maapallon vihertyminen. Media usein julkaisee päinvastaista tietoa.

Mitä tästä seurasi?

Toisinajattelevat ilmastontutkijat protestoivat, että miten näin epärealistinen ja kaikkein pahin skenaario voi olla Pariisin ilmastosopimuksen peruste. Jo vuonna 2018 Ollila analysoi Pariisin ilmastomuutoksen tieteellisiä perusteita artikkelissaan, jonka julkaisi arvostetun sveitsiläisen Emerald-kustantamon tiedelehti, viite 2. Perusteet löytyvät kuvasta 2, josta näkyy CO₂-päästöjen kehitys, joka on vuoden 2010 jälkeen kasvanut hyvin vähän. Kansainvälinen energiajärjestö  (IEA) ja muut energian ennustajaryhmät ovat yhdessä yhtä mieltä siitä, että hiilen kulutus on jo tai tulee pian saavuttamaan huippunsa. Tämä onkin todennäköisesti tapahtunut jo vuonna 2025. Tämä tilanne näkyykin CO₂-päästöjen tasoittumisena vuoden 2010 jälkeen (kuva 2).

Ollilan artikkelilla ei ollut mitään vaikutusta, niin kuin ei muullakaan kritiikillä. Ilmastoeliittiä (climate establishment) edustavat ilmastotutkijat tulkitsivat tilanteen niin, että RCP8.5 on juuri se skenaario, jota kuuluukin käyttää tulevaisuuden ilmastoa simuloidessa.

Tämä tilanne, jossa erittäin epätodennäköisestä skenaariosta RCP8.5 tehtiin BAU-skenaario ja edelleen perusskenaario, johti ilmastotutkimusten vääristymiseen. Pielken ja Richien tutkimus ”How Climate Scenarios Lost Touch With Reality” vuonna 2022 eli miten ”Ilmastoskenaariot menettivät otteen todellisuudesta” (viite 3) osoittaa, että noin 16 800 tieteellisessä artikkelissa, jotka julkaistiin vuosina 2010–2020, käytettiin RCP8.5-skenaariota, ja noin 4 500 artikkelia yhdisti RCP8.5:n käsitteeseen "business-as-usual” eli BAU". Tutkimuksen analyysi osoitti, kuinka RCP8.5:tä väärinkäytettiin paitsi yksittäisten tutkijoiden myös vaikutusvaltaisten tiedeorganisaatioiden, kuten IPCC:n ja Yhdysvaltain kansallisen ilmastoarvion (USNCA), toimesta. Tämä on johtanut harhaanjohtavaan käsitykseen ilmastonmuutoksen kehityksestä merkittävissä tiedotusvälineissä.

Pielke ja Ritchie julkaisivat viitteen 3 tutkimusten perusteella artikkelin netin keskustelufoorumilla nimeltä ”Issues in Science and Technology”, jota julkaisevat yhdessä neljännesvuosittain amerikkalainen tiedeyhteisö ”National Academy of Sciences” ja Arizonan yliopisto. Artikkelin nimi oli ”How Climate Scenarios Lost Touch With Reality”, eli ”Miten ilmastoskenaariot menettivät otteensa todellisuudesta”, viite 4. Siinä he toistivat pääväitteensä RCP8.5-skenaarion epärealistisuudesta. He olivat kirjallisuustutkimuksen avulla lisäksi huomanneet, että pelkästään vuoden 2020 alusta kesäkuun puoliväliin 2021 mennessä tutkijat olivat jatkaneet samaa käytäntöä julkaisemalla yli 8 500 artikkelia, joissa käytettiin 7200 tutkimuksessa baseline-skenaariona RCP8.5:tä ja 1500 tutkimuksessa SSP5-8.5:tä .

Pielken ja Ritchien vahvaa kannanottoa kommentoivat Stanfordin yliopiston johtaja Field ja National Academy of Sciencesin presidentti Mc Nutt myös erittäin selkeällä tavalla (viite 5): ”Korkean päästötason RCP8.5-skenaariota on pitkään kuvailtu "Business as usual" -poluksi, jossa fossiilisista polttoaineista saatava energia painotetaan edelleen ilman ilmastopolitiikkaa. Tämä pysyy 100 prosentin tarkkana, vaikka RCP8.5 ei vaikuta todennäköisimmältä korkean päästön reitiltä.” Vastakkaiset näkemykset eivät olleet lientyneet käytössä 2022 syksyyn mennessä lainkaan.

Vuodesta 2023 alkaen uusi organisaatio on työstänyt ilmastoskenaarioita

Nyt  vuodesta 2023 on ollut työn alla uudet ilmastoskenaariot, joita ei tehdä IPCC:n organisoimina. Työstä vastaa hanke nimeltä CMIP eli Coupled Model Intercomparison Project (CMIP). CMIP-toimintaa ylläpitää puolestaan World Climate Research Programme (WCRP)-hanke, jota sponsoroivat Maailman meteorologinen järjestö (WMO), Kansainvälinen tiedeneuvosto ja UNESCO:n hallitustenvälinen merentutkimuskomissio. Varsinaisen työn tekee CMIP:n komitea nimeltään ScenarioMIP. CMIP on nyt 7. vaiheessa (lyhenne CMIP7), joka toimii tulevan IPCC:n 7. arviointiraportin (AR7) kivijalkana, koska se tuottaa vertaisarvioidun, standardoidun ja maailmanlaajuisen ilmastomallien vertailuaineiston.

Ilmastoskenaarioissa tärkein tekijä on päästöjen kehittyminen, mutta niissä on muitakin muuttujia, kuten globaalin yhteiskunnan kehittyminen, joka kattaa väestömäärän, talouden ja teknologian kehittymisen 2000-luvulla ja jota voidaan lyhyesti kuvata sosioekonomisena kehityksenä.

Uudet ilmastoskenaariot hylkäävät kokonaan RCP8.5, SSP5-8.5 ja SSP3-7.0

ScenarioMIP-työryhmän ytimen muodostaa noin 20 ohjausryhmän jäsentä. Heidän lisäksi 20 muuta työryhmän jäsentä kirjoittivat artikkelin nimeltä ”The Scenario Model Intercomparison Project for CMIP7 (ScenarioMIP-CMIP7)”, viite 6.

Heidän ehdotuksensa kattaa kuusi skenaariota, jotka käsittelevät erilaisia ilmastonmuutostasoja kasvihuonepäästöjen mukaan. Nimeltään ne ovat ainakin tällä hetkellä CMIP7-skenaarioita peräliitteillä High emission, Medium emission, Medium-to-low emission, Very low emission, Very low emission ja Very low-tonegative emission.

Muutoksen perusteluissa työryhmä kirjoittaa: "2000-luvulla tämä vaihteluväli on pienempi kuin aiemmin arvioitiin: vaihteluvälin yläpäässä CMIP6:n korkeat päästötasot (mitattuna SSP5-8.5:llä) ovat muuttuneet epäuskottaviksi, perustuen uusiutuvien energialähteiden kustannustrendeihin, ilmastopolitiikan nousuun ja viimeaikaisiin päästötrendeihin.”

Kyllä, luit aivan oikein, että SSP5-8.5-skenaario on muuttunut epäuskottavaksi ja siinä samalla RCP8.5.  Miltä nämä uudet skenaariot näyttävät, kuva 3? Näin se maailma muuttuu Eskoseni – jopa ilmastoeliitti joutuu joskus myöntämään tosiasiat.

Kuva 3. Roger Pielke Jr.:n tuottamat kuvat uusista ja vanhoista ilmastoskenaarioista, joista puuttuu kaksi skenaariota. Nämä käyrät perustuvat valittuihin muuttujatasoihin ja muutosvauhtiin ilman epätarkkuusrajoja.

Valitsin tämän kuvan, koska se on käytettävissä mainitsemalla lähde ja siinä on hyvä vertailu uusien ja vanhojen skenaarioiden kesken. Kuvassa ei näy CMIP7 High – skenaarion CO₂-päästömäärää lukuarvona vuonna 2100, mutta se on 71 GtCO2, kun se skenaariossa RCP8.5 on 110 GtCO2. Huima ero tutkijoiden käyttämien lähtöarvojen puitteissa.

Mielenkiintoinen on myös IEA:n (International Energy Agency) näkemys CO2-päästöjen kehittymisestä vuoteen 2050 saakka. Sehän näyttää pysyvän sillä tasolla, jolle se on nyt asettunut. Samaa kehitystä osoittaa myös CMIP7 Medium-skenaario.

Johtopäätös

Näköjään myös virallisessa ilmastotieteessä voi tapahtua tosiasioiden tunnustamista. Tähänastinen RCP8.5-skenaarion käyttö BAU-skenaariona on ollut paljastavaa ja se on osoitus ilmastoeliitin ja IPCC:n mahdista. Ilmastotutkijat ovat osanneet lukea ”oikein”, mille tutkimusprojekteille kannattaa hakea rahoitusta. Tulokset osoittavat, että sitä tulevaisuuden skenaariota, joka osoittaa eniten lämpenemistä eli epärealistisia  RCP8.5- tai SSP5-8.5-skenaarioita, kannattaa soveltaa, koska ne ovat eniten linjassa IPCC:n ja rahoittajatahojen kanssa. Miten sitä sanotaankaan: seuraa rahaa. Nyt voidaan todeta, että nämä tuhannet julkaistut tutkimukset ovat olleet rahanhukkaa ja ne eivät ole edistäneet ilmastotutkimusta lainkaan, koska ne ovat perustuneet epärealistiseen todellisuuteen.

Maallikolle nämä skenaariotutkimukset voivat näyttäytyä täysin akateemisina erikoisuuksina. ScenarioMIP-komitea on sitä mieltä, että ne ovat aivan kriittisiä elementtejä ilmastonmuutostieteessä. Kaikki toisinajattelevat tutkijat ovat suhtautuneet RCP8.5:n määritelmään ja sen käyttöön BAU-skenaariona alusta alkaen hyvin kielteisesti. Sitä on pidetty poliittisena päätöksenä eikä sen käyttö kestä tieteellisiä kriteereitä. Nyt oli aika siirtää RCP8.5, SSP5-8.5 ja vieläpä SSP3-7.0 tieteen romulaatikkoon, jonne kokemuksen mukaan joutuukin n. 95 % tutkimuksista ilman mitään vaikutusta tieteeseen.

Skenaarioiden käyttöön liittyy vielä pari tekijää, jotka on syytä tuoda esiin. Skenaarioiden avulla lasketaan ennen kaikkea lämpötilan muutosta. Tämä tietysti tarkoittaa, että ne laskelmat antavat oikeita tuloksia vain, jos niihin käytettävät tietokonemallit laskevat ennen kaikkea CO₂:n säteilypakotteen ja sen aiheuttaman lämpenemisen oikein. Niistä taas toisinajattelevilla tutkijoilla on IPCC:n tieteestä poikkeavia tuloksia koskien veden positiivista takaisinkytkentää ja CO₂:n säteilypakotteen vahvuutta. Uutena muuttujana on tullut vuoden 2015 jälkeen mukaan voimakkaasti lisääntynyt auringon säteilyn absorptio, joka johtuu alapilvisyyden vähenemisestä. Tummia pilviä on kerääntymässä IPCC:n taivaalle, vai pitäisikö sanoa, että ”kauas pilvet karkaavat”, joita IPCC ei osaa mallintaa.

Aika on totuuden puolella.

Peräkaneetti. Arvelen, että valtamedia ei näe tarpeen uutisoida tätä asiaa. Onhan valtamedialla pääsääntöinen agenda olla ilmastoeliitin ja IPCC:n tieteen puolella, jonka he kokevat edustavan erehtymätöntä ja oikeaa ilmastotiedettä. Kaikki kirjoituksessa olevat kuvat ovat julkisesti käytettävissä ilmaisemalla lähde.

Viitteet

1.      IPCC. Summary for Policymakers. In: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Work­ing Group III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. 2014

2.      Ollila A. Challenging the scientific basis of the Paris climate agreement. International Journal of Climate Change Strategies and Management, Vol. 11, No.1, Pages 18-34, 2018. https://www.emerald.com/insight/content/doi/10.1108/ijccsm-05-2017-0107/full/html.

3.      Pielke R, Ritchie J. ”Systemic Misuse of Scenarios in Climate Research and Assessment”.  University of Colorado Boulder, University of British Columbia, 21 April 2020.

4.      Pielke R, ja Ritchie J. ”How Climate Scenarios Lost Touch With Reality”.  Issues in Climate and Technology, Vol. 38, No.4, Summer 2021. https://issues.org/climate-change-scenarios-lost-touch-reality-pielke-ritchie/.

5.      Field C, McNutt M. ”Climate Scenarios and Reality”. Issues in Climate and Technology, Vol. 38, No. 21, Fall 2021. https://issues.org/climate-scenarios-reality-pielke-jr-ritchie-forum/?utm_source=substack&utm_medium=email

6.      Van Vuuren DP et al. ”The Scenario Model Intercomparison Project for CMIP7 (ScenarioMIP-CMIP7). Geoscientific Model Development, Vol. 19, No. 7, 2026.  https://gmd.copernicus.org/articles/19/2627/2026/