top of page

Ilmastodatadenialismi - IPCC jäi kiinni tieteellisesti ja moraalisesti


Yhteenveto

Absorboitunut auringon säteilyanomalia (ASR) on kasvanut vuodesta 2001 vuoteen 2023 yhteensä 1,81 W/m2, mikä on suunnilleen sama kuin AR6:n hiilidioksidin säteilypakotearvo (RF) vuonna 2019. IPCC ja johtavat ilmastotutkijat eivät ole tunnustaneet ASR:ää, vaikka se perustuu CERES-satelliittien suoriin mittaushavaintoihin. Vain NASAn Gavin Schmidt on myöntänyt, että vuoden 2023 lämpenemistä ei voida selittää ilmastomalleilla ja "voimme olla kartoittamattomalla alueella". ASR-arvon 1,81 W/m2 hyväksyminen tarkoittaisi 0,85 °C:n lämpötilavaikutusta.  Jos tämä lämpeneminen lisätään AR6:n viimeiseen lämpenemisarvoon 1,27 °C, kokonaislämpenemisarvo olisi 2,12 °C.  Näin suuri lämpötilan nousu herättäisi myös median kysymään ilmastomallien pätevyydestä. Esiin nousisi myös kysymys veden takaisinkytkennästä ja hiilidioksidin säteilypakotearvosta 560 ppm:n pitoisuudelle: 3,93 W/m2 AR6:ssa ja 2,4... 2,6 W/m2  toisinajattelevien tutkijoiden tuloksina. Ilmastotutkijat ovat jatkaneet maapallon energiaepätasapainon (EEI) trendin tutkimista, vaikka sen tarkkuuskysymys on paljon haastavampi kuin ASR-mittaustarkkuus. Ilmastotutkijoilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa tätä peliä, jotta media ei reagoisi ASR-trendiin ikään kuin sitä ei olisi olemassa. Mutta pelkään, että se ei katoa.


Johdanto

Vuoden 2023 lämpenemispiikki on aiheuttanut poikkeuksellisia reaktioita ilmastotutkijoiden piirissä, mutta myös kommentteja, että mitään erikoista ei ole meneillään ja kaikki mahtuu ilmastomallien laskemaan ”luonnollisen vaihtelun piiriin”.


Suomen Ilmatieteenlaitoksen tutkijat Mika Rantanen ja Ari Laaksonen todistivat tutkimuksessaan (Viite 1) , että vuoden 2023 syyskuu oli lämpimin 0,5 °C erolla ja sen aiheutuminen on tilastollisesti erittäin (nykykielen mukaan äärimmäisen) epätodennäköistä kasvihuonekaasujen vaikutuksesta. NASA:n johtaja Gavin Schmidt tunnusti Nature-lehden artikkelissa, että vuonna 2023 lämpötila oli joka kuukausi 0,2 °C korkeampi kuin edelliset ennätykset ja koska kasvihuonekaasut ovat pystyneet nostamaan vuoden 2023 lämpötilaa vain 0,02 °C, olemme ehkä tuntemattomalla maaperällä. Tämä lausunto oli odottamaton.

Tutkimukseni nimeltä ”The 2023 record temperatures: correlation to absorbed shortwave radiation anomaly” eli suomeksi ”Vuoden 2023 ennätyslämpötilat: korrelaatio absorboituneeseen lyhyaaltoiseen säteilyyn”, julkaistiin 25.4.2023 lehdessä Science of Climate Changes ja osoitan siinä, että lämpenemisen syy vuonna 2023 ja itse asiassa lämpötilapaussin jälkeen vuodesta 2015  eteenpäin on täysin tunnettua ja se voidaan todentaa satelliittimittauksiin perustuen.

 

Tutkimuksessani osoittaa, että IPCC ei hyväksy raportissaan AR6 mitattuja lyhytaaltoisen säteilyn arvoja lämpenemislaskuissaan, mutta laskee siitä aiheutuneen lämpenemisen aiheutuneenkin kasvihuonekaasuista eli tekee kaksinkertaisen virheen. Osoitan, että tämän toiminnan taustalla on tietokonemallien laajempi ongelma eli veden positiivinen takaisinkytkentä, joka johtaa tietokonemallien lämpötilaarvojen karkaavan aivan liian korkeiksi.

 

Vuoden 2019 lämpeneminen IPCC:n mukaan

 

Julkisuudessa käsitellään tuskin lainkaan IPCC:n selitystä lämpötilan nousulle vuodesta 1750 vuoteen 2019 saakka, joka on esitetty raportissa AR6, taulukko 1.


Taulukko 1. Lämpenemisen syyt raporttien AR6 ja AR6 mukaan.


 Taulukon 1 mukaan aerosolit ja pilvet ovat aiheuttaneet kylmenemistä vuodesta 2011 vuoteen 2019, koska niiden säteilypakote on pienentynyt arvosta -0,82 W/m2 arvoon -1.00 W/m2, jonka lämpötilavaikutus on IPCC:n mukaan -0,09 °C. Aerosolit ja pilvet vaikuttavat auringonsäteilyn heijastumiseen takaisin avaruuteen, jonka trendi näkyy kuvassa 1.

 


Kuva 1. Auringon kokonaissäteilyn muutos, auringonsäteilyn heijastuksen muutos ja auringonsäteilyn absorption muutos.

 

Auringonsäteilyn absorptio on maahan tulevan auringon kokonaissäteilyn (n. 340 W/m2) ja maapallon heijastaman säteilyn (n. 100 W/m2) erotus, joka absorboituu maapallon ilmakehään (n. 75 W/m2) ja maapallon pintaan (n. 165 W/m2), jolloin niiden summa n. 240 W/m2 on maapallon auringosta saama energiavuo. Jatkuvasti esitetään virheellinen väite, että ilmakehä on läpinäkyvä auringonsäteilylle, mutta noin 30 % absorboituu ilmakehään. Kuvasta 1 näkyy, että auringonsäteilyn määrä on lähtenyt voimakkaaseen kasvuun vuoden 2014  lämpötilapaussin jälkeen, joten kyse on aerosolien ja pilvisyyden aiheuttamasta merkittävästä lämpötilan noususta.

 

AR5:n mukaan kokonaissäteilypakote vuonna 2011 oli 2,34 W/m2, joka aiheuttaa lämpötilan nousua 1,17 °C, mutta mitattu lämpötila oli vain 0,85 °C eli virhettä 35 %. Vuonna 2019 kokonaissäteilypakote oli 2,70 W/m2 ja sen aiheuttama lämpeneminen oli 1,27 °C (Taulukko 1). Mitattu lämpötila oli IPCC:n mukaan 1,29 °C eli mallit laskivat lämpötilan lähes oikein. Jos joku näyttää liian hyvältä ollakseen totta, niin se ei yleensä ole totta: kahdeksassa vuodessa mallit ja todellisuus olisivat ruvenneet vastaamaan toisiaan! Kannattaa tarkistaa.

 

Yksinkertainen analyysi paljastaa, että jossakin on mätää. Kokonaissäteilypakotteen muutos on ollut IPCC:n mukaan 2011-2019 yhteensä 0,36 W/m2, joka aiheuttaa lämpenemistä vain 0,17 °C IPCC:n tieteen mukaan, mutta lämpenemistä tapahtuikin yhteensä 0,44 °C, kuva 2.

 



Kuva 2. Pintalämpötilan muutos, ENSO-ilmiön lämpötilavaikutus, auringonsäteilyn muutos ja hiilidioksidin säteilypakotteen muutos IPCC:n mukaan.

 

IPCC:n omien tunnuslukujen mukaan muut kuin kasvihuonekaasut ovat nostaneet lämpötilaa 0,27 °C, joka on vain 39 % kokonaislämpötilan muutoksesta. Tämän seikan IPCC jostain syystä täysin ”unohtaa” kertoa AR6:ssa, vaan esittää kirkkain silmin, että vuoden 2019 lämpeneminen on aiheutunut pääsääntöisesti  kasvihuonekaasuista, jota pilvisyyden muutos  on hillinnyt laskemalla  lämpötilaa -0,09 °C. Todellisuudessa siis pilvisyyden pieneneminen on lisännyt auringonsäteilyn absorptiota merkittävästi kuvien 1 ja 2 mukaan, mutta IPCC laskee päinvastoin. Miksi näin?

 

Auringonsäteilyn lämmitysvaikutus olisi ollut välillä 2011-2019 IPCC:n tieteen mukaan 0,47 °C/(W/m2)) * 0,36 W/m2 = 0,6 °C. Se olisi nostanut tietokonemallien laskeman lämpötilan niin korkeaksi, että IPCC ei voinut raportoida sitä. Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta. IPCC:ltä se onnistuu, koska media ei osaa peruslaskutoimituksia ja se ei uskalla kyseenalaistaa mitään IPCC:n tieteeseen liittyvää.

Vuoden 2023 lämpeneminen

Vuoden 2023 keskimääräinen hiilidioksidin säteilypakote on IPCC:n tieteen mukaan n. 2,28 W/m2. Auringonsäteilyn absorption muutos (=ASR) vuodesta 2001 vuoteen 2023 on ollut yhteensä 1,81 W/m2, joka on 80 % IPCC:n laskemasta hiilidioksidin säteilypakotearvosta. Kuvassa 3 on esitetty lämpötilasimulointi IPCC:n yksinkertaisen mallin mukaan ja Ollilan mallin mukaan. Oleellisin ero on IPCC:n malliin sisältyvä veden positiivinen takaisinkytkentä, joka on selitetty liitteessä, jossa on tarkempi kuvaus ilmastomalleista.



Kuva 3. Lämpötilan muutos IPCC:n tieteen mukaan ja Ollilan ilmastomallin mukaan vuodesta 2001 vuoteen 2024.


Lämpötilan nousu vertailukaudesta 2001-2014 vuoteen 2023 oli 0,52 °C (UAH, 2024).

IPCC:n yksinkertaisen mallin mukainen vastaava lämpötilan muutos on seuraavien tekijöiden summa:

ASR-muutos 0,68 °C, CO2-pakote 0,22 °C ja ENSO-ilmiö -0,01 °C, jolloin saadaan yhteensä

+0,89°C, eli virhe +0,37°C.  Ollilan mallin vastaavat arvort ovat: ASR-muutos 0,39 °C ,

CO2-pakote 0,09 °C ja ENSO-vaikutus -0,01 °C, yhteensä 0,47 °C, mikä tarkoittaa virhettä

+0,05°C UAH:n lämpötilan suhteen.

 

Suurin ASR-anomalian kasvu tapahtui vuoden 2014 lämpötilapaussin päättymisen jälkeen. Keskimääräinen UAH-lämpötila vuosina 2015-2023 lämpötila on 0,28 °C, Ollilan mallin laskettu lämpötila on 0,39 °C ja IPCC:n malli laskettu keskiarvo on 0,85 °C.  Molemmat mallit seuraavat lämpötilan dynaamisia muutoksia edrittäin hyvin vahvistaen, että dynamiikan aikavakiot ovat oikein. Ero näiden kahden mallin välillä johtuu pääasiassa veden takaisinkytkentämekanismista IPCC:n mallissa, jossa nyt on otettu ASR-anomalia huomioon.

 

Simulointijakson 2001-2023 aikana albedo-arvo vaihteli välillä 0,2937 – 0,2819 ja vastaavasti ilmastoherkkyysparametri λ ilman veden positiivista takaisinkytkentää vaihteli välillä 0.262 – 0.266 K/(W/m2)). Tämä tarkoittaa, että keskimääräinen λ-arvo 0,265 K/(W/m2)) on erittäin sopiva käytettäväksi simuloinneissa.

 

Loppukaneetti

Odottamaton lämpötilan nousu vuonna 2023 on saanut aikaan erikoisia lausuntoja. NASA:n johtaja Gavin Schmidt myönsi, että ilmastomallit eivät ole pystyneet selittämään vuoden 2023 lämpötilan nousua. Myöskään Rantanen & Laaksonen eivät esittäneet mitään syytä lämpötilan nousulle, mutta tulivat siihen tulokseen, että Hunga-Tongan tulivuoren purkauksen vaikutus on ollut vain 0,02 – 0,07 W/m2 ja laivojen rikkipäästöjen rajoitus vain 0,02-0,06 W/m2, jotka eivät pysty selittämään lämpötilan nousua.


Asiantuntijatkin ovat esittäneet yhdeksi syyksi vuonna 2023 alkaneen El Ninon, mutta sen lämpötila vaikutus vuoden 2023 lämpötilaan verrattuna vuoteen 2022 on vain 0,06 °C. Ilmatieteenlaitoksen professori Hannele Korhonen esitti Hesarissa 21.4.24: Vuosi 2023 on ilmastomallien mukaisesti lämpötilarajoissa ja lämpötilanousun syynä on El Nino ja kasvihuonekaasut, mutta ei sanaakaan auringonsäteilyn absorptiosta.

Virallisen ilmatieteen edustajille on  siis tekemätön paikka myöntää, että mukaan on tullut luonnollinen ilmastonmuutosta aiheuttava tekijä eli auringonsäteilyn absorption muutos, joka on pilvisyyden muutoksen (ASR) kautta aiheuttanut vuodesta 2001 vuoteen 2023 mennessä säteilypakotetta 2,01 W/m2 ja joka perustuu suoraan satelliittimittauksiin eikä mallien avulla laskettuun arvoon. Tuo säteilypakote on n. 80 % hiilidioksidin säteilypakotteesta vuonna 2023 IPCC:n tieteen mukaan. Vaihtoehtoisen tieeen mukaan ASR-arvo ylittää hiilidioksidin säteilypakotteen arvon.


Tätä ilmiötä voisi kutsua ilmastodatadenialismiksi, kun ilmastotutkijat kieltävät suorat mittaustiedot niiden ollessa tietokonepohjaisten ilmastomallien avulla laskettuja aerosolien ja pilvien vaikutuksista poikkeavia jopa niin, että etumerkkikin on toisinpäin kuten vuosina 2011-2019. Toisaalta ilmastotutkijoiden mielipiteistä alkaa olla repeämiä.

 



Kuva 4. IPCC:n kuva CERES-mittausten mukaisesta ASR-muutoksesta (a) ja kirjoittajan vastaava kuva hieman pidemmältä aikajaksolta. Vastaavuus on sama.


Kuva 4 osoittaa, että IPCC kyllä noteerasi raprotissaan AR6 auringonsäteilyn trendin voimakkaat muutokset, mutta niitä ei otettu huomioon Taulukon 1 mukaan lasketuissa säteilypakotteen aiheuttamissa muutoksissa.

Eräänlainen ”imperiumin vastaisku” oli Hansen et kumppanien artikkeli (Viite 3), jossa oli päädytty niin hurjaan arvioon, että hiilidioksidin todellinen ilmastoherkkyysarvo (pitoisuus 560 ppm) onkin luokkaa 4,6 W/m2 ja se tulee aiheuttamaan lämpötilan nousua n. 10 °C. Kun tälläkin palstalla on poistettu mielipidekirjoituksia nähtävästi sillä perusteella, että joku on väittänyt niiden sisältävän väärän tiedon levittämistä, niin miten pitäisi suhtautua tähän Hansen et kumppanien tieteelliseen kirjoitukseen? Siinä on sentään mukana mm. NASA:n johtaja Norman Loeb sekä Gunnar Myhre, jonka CO2:n säteilypakotearvoa IPCC käytti kolmessa arviointiraportissaan. Minun ilmastomallini arvot poikkeavat suhteellisen vähän IPCC:n virallisista arvoista verrattuina näiden ilmastotutkijoiden arvoihin.

Mutta eipä hätiä mitiä: Michael Mann (Viite 4) riensi puolustamaan IPCC:n laskemia lämpenemistuloksia. Tämä alkaa menemään mielenkiintoiseksi. Tosin valtamedian toimittajilla on laput silmillään, eivätkä he ole huomanneet mitään outoa.

Viitteet.

1.      M. Rantanen, A. Laaksonen, The jump in global temperatures in September 2023 is extremely unlikely due to internal climate variability alone. npj Clim. Atmos. Sci. 7, 34 (2024). https://doi.org/10.1038/s41612-024-00582-9

2.      A. Ollila, The 2023 record temperatures: correlation to absorbed shortwave radiation anomaly, Science of Climate Change, Vol. 4.1,  (2024). https://scienceofclimatechange.org/wp-content/uploads/Olilla-Record-Temperature-2023.pdf

  1. Hansen J, Sato M, Simons L et al. Global warming in the pipeline. Oxford Open Clim Chan 3(1), https://academic.oup.com/oocc/article/3/1/kgad008/7335889

  2. Comments on new articles by James Hansen. https://michaelmann.net/content/comments-new-article-james-hansen


Liite. Yksinkertaiset ilmastomallit

IPCC:n mallissa ilmastoherkkyysparametrin λ-arvo on 0,47 Wm-2 sovellettiin, ja CO2-vaikutus laskettiin käyttämällä yhtälöä (1), mutta muut kasvihuonekaasuvaikutukset jätettiin pois, koska niiden merkityksetön lämpötilavaikutus noin 0,02 °C 21 vuoden simulointijaksolla.

 

dTs = λ * RF [°C]                                                           (1)

 

Ollilan mallissa CO2:n säteilypakote laskettiin kaavalla ERF = 3,83 ln(CO2/280)), jolloin ERF-arvo on 2,65 W/m2 pitoisuudelle 560 ppm (Ollila, 2023). ASR-arvo laskettiin CERESin havaintojen perusteella ero TSI- ja SWup-poikkeamien välillä. λ-arvo laskettiin todellisten CERES-havaintojen mukaisesti (SWup / TSI). Molemmissa malleissa ENSO-ilmiön lämpötilan vaikutus on laskettu ONI-indeksistä yhtälöllä dTs = 0,1 ONI 6 kuukauden viiveellä lämpötilan vaikutuksessa (Trenberth ja Fasullo, 2013; Ollila 2021). Dynaaminen valtameren aikavakiot olivat 2,74 kuukautta ja maan 1,04 kuukautta (Stine et al.,2009)..





















Comentarios


Featured Posts
Recent Posts
Search By Tags
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Google+ Basic Square
Archive
Follow Us
bottom of page