Koulutustaustani luomat edellytykset ilmastonmuutoksen tutkijana

2026-10-01

Johdanto

Kirjoituskieltoni Puheenvuorossa loppui eilen ja kokeilen, miltä kirjoittaminen tuntuu. Samalla tässä testataan, onko tuottamallani sisällöllä vaikutusta kirjoituskieltoon. Viimeksi hyväksytty kirjoitukseni on huhtikuulta. Myös tämä kirjoitus poistui käytännössä saman tien.Poistettuihin kirjoituksiin voi tutustua omalla nettisivustollani: https://www.climatexam.com/blog

Puheenvuorossa esitetyt väärät tiedot taustastani

Aina silloin tällöin jotkut kommentoijat ovat kirjoittaneet vääriä tietoja taustastani. Viimeksi näin kävi  29.9.26 Jääskeläisen blogissa nimeltä ”Ilmastoblogi”. Jostain syystä kommentointi kiertyi minuun ilmastotutkijana.

Ensiksi Esa Mäkinen kirjoitti: ”Ollilan bannien syyksi voisi riittää jo se, että hän esiintyy ilmastotutkijana. Hänhän on vain koneinsinööri ja helluntaisaarnaaja.” Puheenvuoron sääntöjen mukaan ei saa esittää ”sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen liittyviä asiattomia viestejä”. Myös valheellisen tai perättömän tiedon esittäminen on kielletty.

En ole koneinsinööri, enkä ole helluntaisaarnaaja. Minulla ei ole mitään helluntailaisuutta vastaan eikä yli päänsä mitään kenenkään uskonnollista vakaumusta vastaan. Se on henkilökohtainen asia, jota sivistyneessä keskustelussa ei tuoda esiin ainakaan negatiivisessa mielessä. Tein tästä eilen ilmoituksen ylläpidolle, mutta se ei ole aiheuttanut mitään toimenpiteitä. Ilmeisesti ns. ”denialistit” ovat tässäkin suhteessa lainsuojattomia.

Samassa blogissa Jarkko Nikkilä kirjoitti: ”Eli olet samaa mieltä siitä, että Antero Ollila on öljyteollisuuden marionetti, joka ei kykene keskustelemaan yhdestäkään ihmisen aiheuttamasta ilmakehän CO2-pitoisuuden nousun haittavaikutuksesta.” Ei tämä sinällään ole uutta eikä ensimmäinen kerta, kun minusta esitetään, että olisin öljyteollisuuden etujen ajaja. Se ei pidä paikkaansa, en ole saanut euroakaan enkä ainuttakaan dollaria öljyteollisuudelta ilmastonmuutostutkimustyössäni, joka alkoi 2011 jälkeen. Tästä asiasta en vaivautunut tekemään ilmoitusta ylläpidolle.

Ulkopuolista rahoitusta ilmastotutkijana olen saanut yhteensä n. 2500 euroa Aalto-yliopistolta kahden tutkimusartikkelini kielen tarkastukseen dosentuuriaikanani. Tosin olen työskennellyt kahteen otteeseen öljyteollisuuden palveluksessa: Nesteellä 80-luvulla,  ja 2000-luvun alussa hollantilaisen insinööritoimisto Tebodinin tytäryhtiössä Omanissa laatu-, ympäristö-, ja turvallisuusjohtajana.

En ole kommentoinut näitä syytöksiä omissa tai muiden blogikirjoituksissa, koska ne ovat järkiään ulkona blogin aiheesta. Toisaalta kokemukseni on, että tällaisia kommentteja esittävät henkilöt ovat osoittaneet riittävän selvästi, että ns. keskustelu heidän kanssaan ei onnistu.

Koulutustaustani

Suosittu väite on, että koulutustaustani ei mahdollista ilmastonmuutostutkimuksen suorittamaista ja siitä syystä en voi kutsua itseäni ilmastotutkijaksi. Otan aluksi päivitetyn esityksen Puheenvuorosta taustastani:

”TkT, dosentti emeritus (Aalto-yliopisto). Kannatan demokratiaa, markkinataloutta ja kansallisvaltioita. Olen tutkinut ilmastonmuutosta 15 vuotta, jolloin julkaisuja on kertynyt 26. Tutkimukseni keskittyvät ilmastonmuutoksen ytimeen eli kasvihuoneilmiön suuruuteen, hiilidioksidin osuuteen ilmastonmuutoksessa, kasvihuonekaasujen vahvuuteen, veden positiiviseen takaisinkytkentään, energiataseeseen ja hiilen kiertoon. Tulokseni osoittavat oleellisia virheitä IPCC:n tieteessä. Olen kutsuttu norjalaisen järjestön Klimarealistine (Climate Realists) tieteelliseen neuvostoon ja olen allekirjoittanut Clintel-organisaation julistuksen World Climate Declaration. Peruskoulutukseltani olen prosessitekniikan DI ja TkL Oulun yliopistosta. Prosessitekniikan osaston opetusohjelma oli ainutlaatuinen tekniikan alalla, joka perustui yksikköprosesseihin, sisältäen mekaaniset, kemialliset, aineensiirron ja lämmönsiirron prosessit. Näiden lisäksi opiskelin automaatiotekniikan kurssit, ja teinkin opinnäytetyöni prosessidynamiikasta. TkT-väitökseni tein yritysten laatujärjestelmistä TKK:ssa.”

Maallikolla saattaa olla käsitys, että vain meteorologian koulutus luo edellytykset ilmastonmuutostutkijaksi. Se ei pidä lainkaan paikkaansa, vaan ilmastonmuutoksen alalla työskentelee tutkijoita hyvin erilaisista lähtökohdista käsin. Ilmastotiede eli klimatologia on monitieteistä ja tutkijoiden tausta jakaantuu pääosin neljään alueeseen:

-            Meteorologi tai ilmakehätieteilijä: Tutkii ilmakehän fysikaalisia ja kemiallisia prosesseja, kasvihuoneilmiötä ja sään ääri-ilmiöitä.

-            Fyysikko tai matemaatikko: Kehittää ilmastomalleja ja tietokonesimulaatioita tulevaisuuden ilmastoskenaarioiden ennustamiseksi.

-            Paleoklimatologi tai geologi: Tutkii maapallon muinaisia ilmastoja esimerkiksi jääkairausnäytteiden tai merisedimenttien avulla.

-            Ekologi tai biologian tutkija: Tutkii ilmastonmuutoksen vaikutuksia ekosysteemeihin, lajien sukupuuttoihin tai hiilinieluihin (kuten soihin ja metsiin). 

Ilmakehätieteilijä tutkii ilmakehän fysikaalisia ja kemiallisia prosesseja, ja siihen minulla on edellytykset prosessikoulutukseni kautta. Olen julkaissut artikkeleita maapallon energiataseesta ja se on prosessi-insinöörin perusosaamista. Puhdas fyysikko tai matemaatikko voi menestyksellä toimia ilmastonmuutostutkijana. Olen kehittänyt ilmastomalleja ilmaston simuloimiseksi tietokonemalleilla ja dynaamiset prosessisimuloinnit ovat olleet erikoisosaamistani DI- ja TkL-tutkintooni liittyen. Hiilen kiertotutkimuksissani olen hyötynyt näitä taitoja yhdessä kemiallisten prosessien tuntemisen kanssa.

Aika yllättäen olen tutkinut kasvihuonekaasujen vahvuutta spektrianalyysien avulla, joissa hyödynnetään molekyylifysiikan huipputietämystä HITRAN-tietokannan avulla. Olen käyttänyt samaa ohjelmistoa, jota käyttävät mm. Nasan tutkijat. Eräs esimerkki tästä on tutkimustulokseni CO₂:n osuudesta kasvihuoneilmiössä. Sain CO₂:n osuudeksi 27 % samoissa ilmakehäolosuhteissa kuin kuuluisa Kiehl & Trenberthin tutkimus vuodelta 1997  ”Earth’s annual global mean energy budget” https://journals.ametsoc.org/view/journals/bams/78/2/1520-0477_1997_078_0197_eagmeb_2_0_co_2.xml

Tuossa tutkimuksessa on vain sellainen ”pieni” vika, että se on tehty tutkimuksessakin julkituodulla ilmakehän koostumuksella nimeltä ”U.S. Standard Atmosphere 1976”. Kun tutkijat eivät saaneet avaruuteen menevää pitkäaaltoista säteilymäärää tarpeeksi lähelle mittaustuloksia, he pienensivät vielä ilmakehän vesipitoisuutta 12 %. Ilmakehämallin alkukirjaimet U.S. tulevat sanoista United States, eli ilmastomalli ei ole suinkaan globaalin ilmaston kasvihuonekaasu- ja lämpötilaprofiilien mukainen vaan USA:n valtiollisen alueen mukainen. Kielh ja Trenberth suorittivat siis laskelmansa ilmastomallilla, jossa oli lopulta hyvin tarkkaan vain puolet globaalin ilmakehän keskimääräisestä vesihöyrypitoisuudesta. Sen takia CO₂:n osuus muodostui aika tarkkaan kaksinkertaiseksi, koska CO₂ ja vesihöyry absorboivat päällekkäin pääosin samalla aallonpituusalueella 14-16 mikrometriä. Kaikesta tästä ilmeisestä virheellisyydestä huolimatta se on yksi eniten referoiduista alan tutkimuksista. Tosin IPCC ei ole enää vuosiin käyttänyt siinä esitettyä energiatasetta, jonka luvut ovat energiavirtojen mittaustarkkuuden rajoissa samat kuin omissa julkaistuissa artikkeleissani, joiden säteilyvirrat perustuvat CERES-mittauksiin ja omiin spektrianalyysilaskelmiini.

No, mitä tämä kertoo osaamisestani ilmastonmuutoksen ydinalueella eli kasvihuonekaasujen vahvuuksien laskemisessa? Päätelkää itse. Kuinka moni suomalainen ilmastotutkija on julkaissut tutkimuksia aihealueista kasvihuonekaasujen vahvuus ja maapallon energiatase?

Ilmastomalleja on kritisoitu siitä, että ne ovat yksinkertaisia ja yhden ulottuvuuden malleja. Nobel-voittaja Manabe käyttivät samanlaisia yhden ulottuvuuden esityksiä.

Ratkaisevana tekijänä ilmastotutkijan pätevyydelle pidetään julkaistujen artikkeleiden määrää arvostetuissa alan lehdissä. Tutkimukseni on kaikki julkaistu vertaisarvioiduissa lehdissä, mutta valtaosa niistä ei ole arvostettuja. Energy & Environment ja International Journal of Climate Change Strategies and Management lasketaan sellaisiksi. Pidän myös lehteä Science of Climate Change sellaisena. On yleisesti tunnustettu tosiasia, että noin vuoden 2000 jälkeen artikkelit, joissa on saatu tuloksia, jotka eroavat liian paljon IPCC:n ilmastonmuutostieteestä, eivät vaan onnistu läpäisemään vertaisarviointia. Niihin syihin ei kannata mennä tässä yhteydessä.

Lista julkaisuistani on nettisivustollani: https://www.climatexam.com/publications.

En olisi yllättynyt, vaikka tämäkin kirjoitukseni poistettaisiin. Syyksihän riittää melkein mikä vaan, jos on halua. Kritiikkini ja tutkimustulokseni IPCC:n tuloksia koskien ovat ilmeisesti se perussyy, että jos joku IPCC-kuiskaaja ilmoittaa, että taas Ollila esitti IPCC:n tieteen vastaisia väitteitä, niin muuta ei tarvita. Jos joku tekee sen, niin se on eri asia. Tässä jutussani ei mielestäni ole mitään IPCC-kritiikkiä, vaan pikemminkin päinvastoin: IPCC:n energiatase on omien tutkimustulosteni mukainen! Mikä sitten on IPCC:n kanta CO₂:n osuuteen kasvihuoneilmiössä? Mielelläni referoisin, mutta IPCC ei raportoi sitä. Onko se jotenkin oleellista ilmastonmuutosasiassa? IPCC:n mielestä ei ilmeisesti ole.