Ylen uutisointi meriveden lämpötilaennätyksestä

Uutinen sekä netissä että radiossa 1.7.26: ”EU:n ilmastopalveluiden mukaan merivesien pintalämpötilat ovat nousseet kesäkuussa ennätyskorkealle maailmanlaajuisesti. Asiasta kertovat EU:n ilmastonmuutosta seuraava palvelu C3S ja Copernicus-meripalvelu. Molempien sääpalvelujen mukaan maailmanlaajuisesti merien pintalämpötilat ovat nyt ylittäneet vuosina 2023 ja 2024 mitatut, vuodenaikaan nähden ennätykselliset lukemat. Merien pintalämpötilojen kohoamista ennätyslukemiin osattiin odottaa muun muassa El Niño -sääilmiön vuoksi. Lämpimämpi merivesi kasvattaa sään ääri-ilmiöiden todennäköisyyttä.” Linkki: https://yle.fi/a/74-20234237.

NOAA:n omalla sivustolla, kuva 1, viimeisin ONI-indeksin arvo on 0,5, joka on vielä neutraalin arvon yläraja.  Punaiset ONI-arvot luokitellaan El Niñoksi, siniset La Niñaksi ja mustat ovat neutraaleja ONI-arvoja. ONI-indeksi on Tyynellämerellä olevan Nino 3.4-alueen  meriveden pintalämpötilan poikkeaman kolmen kuukauden keskiarvo, jolloin MAM 0,5 on maaliskuun, huhtikuun ja toukokuun keskiarvo.

Kuva 1. ONI-indeksin kuukausittaiset arvot 2000-luvulla ja Niño 3.4-alue Tyynellämerellä.

NOAA on ilmoittanut El Niñon alkaneeksi kesäkuussa, mutta kuukausittainen ONI-arvo ei sitä vielä osoita. Mediaa seuraavat eivät ole voineet välttyä kuulemasta uutisia uuden El Niñon tulevasta ennätyssuuruudesta ja sen aiheuttamista lämpötilaennätyksistä. Edellinen erittäin voimakas El Niño oli vuosina 2023-2024 (ONI-arvo yli 2,0).

Uuden erittäin voimakkaan El Ninon syntyminen on tilastollisesti epätodennäköistä näin lyhyen ajan jälkeen, mutta se on tietysti mahdollista. Mahdollistava tekijä on auringonsäteilyn absorption (ASR = Absorbed Solar Radiation) voimakas lisääntyminen 2000-luvulla, mikä kehitys näkyy kuvassa 2.

Kuva 2. Globaali lämpötilapoikkeama, ENSO:n kuukausittainen lämpötilavaikutus, auringonsäteilyn absorption muutos (ASR) 2000-luvulla ja hiilidioksidin säteilypakote IPCC:n mukaan vuodesta 1750 lähtien laskettuna.

Erittäin voimakkaiden El Niño -ilmiöiden yhteydessä on esiintynyt samaan aikaan auringonsäteilyn absorptioiden lisääntyminen, joka on vastannut jopa puolet El Niñon aiheuttamasta globaalista pintalämpötilan noususta. Tällä hetkellä ASR:n vaikutus on samalla tasolla kuin hiilidioksidin säteilypakote vuodesta 1750 laskettuna. Lisäksi on huomattava, että hiilidioksidin säteilypakote on laskettu suure, mutta ASR perustuu suoriin säteilymittauksiin ja niiden vaikutusyksikkö on sama eli W/m².

Jostain syystä ilmastotutkijat ja media jättävät kertomatta ASR:n merkittävän kasvun ja sen vaikutuksen lämpötilaan. Syynä voi olla, että ilmastotiede ei pysty osoittamaan, että ASR:n kasvu johtuisi kasvihuonekaasuista. ASR:n on todettu NASA:n tutkijoiden mukaan johtuvan maapallon albedon eli heijastavuuden muutoksesta, jonka on todettu johtuvan pilvisyyden muutoksesta merialueiden yläpuolella. Nimenomaan lyhytaaltoinen auringonsäteily lämmittää voimakkaasti merivesiä.

Uutisessa puhuttiin vain meriveden lämpötilan ennätyksestä. On huomattava, että ENSO-ilmiö vaikuttaa koko maapallon pintalämpötilaan ja se tapahtuu 5–6 kuukauden viiveellä, ja sen vaikutus on empiiristen havaintojen mukaan 0,1*ONI. Tämä tarkoittaa, että huhtikuun ONI-arvo 0,5 nostaa maapallon lämpötilaa 0,05 astetta vasta syys-lokakuussa. Heinäkuun globaaliin lämpötilaan ENSO-ilmiön vaikutus on vielä negatiivinen, koska tammikuussa ONI-arvo oli -0,4.

Viimeisessä lauseessa Yle ilmoittaa, että lämpimämpi merivesi kasvattaa sään ääri-ilmiöiden todennäköisyyttä. Sään ääri-ilmiöt kattavat erilaisia tapahtumia, kuten hirmumyrskyjä, tulvia, sateita ja lämpöaaltoja. Suorin vaikutus meriveden lämpötilalla on hirmumyrskyjen esiintymisiin. Tästä asiasta IPCC on todennut viimeisessä AR6-raportissa, että on ennen aikaista vetää johtopäätös, että kasvihuonekaasujen lisääntyminen on aiheuttanut Atlantin hurrikaaniaktiivisuuden muutosta, joka olisi luonnollisen vaihtelun ulkopuolella.

Käytettävissä olevat tilastotiedot osoittavat, että hirmumyrskyjen lukumäärissä ei ole tapahtunut kasvua, (kuva 3). 

Kuva 3. Globaalien hirmumyrskyjen esiintymistaajuudet 1980–2025. Ylempi viiva esittää kaikki hirmumyrskyt ja alempi viiva voimakkaiden hirmumyrskyjen lukumäärät 12 kuukauden juoksevina summina. Lähde Ryan Maue.

Myös Coloradon yliopiston tutkimus osoittaa, että hirmumyrskyjen voimakkuus ei ole kasvanut, (kuva 4).

Kuva 4. Hirmumyrskyjen voimakkuus mittari ACE ei hirmumyrskyjen voimakkuudessa kasvutrendiä.

Usein oleellista on se, mitä jätetään kertomatta.